Nimet ovat aina kiehtoneet minua, eritoten luontoon
liittyvät. Verkkosivu etunimet.net onkin kerännyt suuren määrän tällaisia
suomalaisia nimiä, ja minähän sananikkarina hyökkäsin heti tutkiskelemaan
niitä.
Kukat ovat perinteisiä nimiä, ja niitä pidetään mielestäni
yleisestikin kauniina niminä niiden konnotaatioiden ansiosta. Tuttuja ovat esimerkiksi
Orvokki ja Vuokko, itselleni vieraampia taas Amaryllis, Hortensia tai Lupiini.
Kauniita silti kaikki.
Seuraavana kategoriana silmiini osuivat hedelmät ja marjat.
Tunsin kerran erään Kirsikan, jolle nimi mielestäni sopi kuin nenä päähän.
Muita hedelmäisiä tai marjaisia nimiä ovat esimerkiksi Mango, Omena, Vadelma ja
Luumu. Minusta on erityisen kiinnostavaa nimissä juuri se, miten jo pelkän
nimen kuullessamme saamme tietynlaisia ”etiäisiä” eli meillä ehkä on
ennakkoajatuksia tietyn nimisistä ihmisistä. Arvasin kerran erään uuden
tuttavani nimen, sillä hän vain näytti juuri sen nimiseltä. Hedelmien kohdalla
en tarkoita sitä, että joku fyysisesti näyttäisi joltakin hedelmältä, vaan
ihmisestä ehkä muuten tulee erityinen fiilis. Tiedättekö, mitä tarkoitan?
Muita
syötäviä luonnonantimia ovat esimerkiksi Maissi, Parsa ja Pähkinä. Jotenkin Parsasta
tulee esimerkiksi mieleen hyvin jämäkkä, tarkka ja vahvatahtoinen ihminen, ei
ainakaan ujo. Vai mitä mieltä te olette? Ilmoittaudu, jos olet ujo Parsa!
Poimiessani syötävien nimien listaa yllätyin myös siitä,
että mausteet ja yrtit ovat päässeet nimiksi. Korianteri, Meirami ja Timjami sointuvat
mukavasti, mutta keksitäänköhän niistäkin lyhenteitä, kuten monista muista
pitkistä nimistä. Ehkäpä, Kori, Mertsi ja Timi? Siinä menikin sitten
omaperäisyyden hohto.
Puu- ja kasviosastolta olin kuullut vain harvan nimen,
esimerkiksi Kaislan ja Palmun. Käpy, Jalava, Pihlaja, Leppä ja Oksa olivatkin
erittäin kiinnostavia tuttavuuksia. Kun maiskuttelee tarpeeksi pitkään jotain
arkista yleisnimeä, sen merkitys tavallaan katoaa, ja pystyykin näkemään
erisnimen sen takana. Eli vaikka Käpy kuulostaisikin aluksi erikoiselta, toistojen kautta nimeen tottuu käytössä hyvin
nopeasti, eivätkä ajatukset enää joka tapaamiskerralla ajaudu havumetsiin tai
oraviin. Ainakin uskon niin (itsehän olen tatuointiväri).
Kun luonnosta puhutaan, pakko on mainita myös eläimet. Ahma,
Karhu, Susi ja Pääsky ovat selkeitä kaksitavuisia suomalaisia nimiä, jotka kuitenkin
ovat hyvin harvinaisia. Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan kutakin
etunimeä on annettu 1900-luvun alusta alkaen vain muutamalle kymmenelle
ihmiselle. Ehkäpä eläimistä syntyy helpoiten tiettyjä konnotaatioita jo ihan
faabeleiden ja muiden kansansatujen kautta, joten erisniminä ne on todettu
hankalaksi käyttää. Nimi on kuitenkin usein ensimmäinen asia, jonka uudesta
ihmisestä saamme tietää, ja eläinsanat taas luovat aika paljon ennakkoasenteita
kantajastaan. Jos nimi sattuukin olemaan todella ristiriitainen esimerkiksi
ihmisen fyysisen olemuksen tai luonteen kanssa, saattaa nimen kertominen
aiheuttaa kantajalleen hölmöjä kysymyksiä ja kommentteja. Onko teillä kokemusta
tällaisesta?
Luonnonilmiöitä on listassa hyvin paljon, ja osa niistä on
todella yleisiä. Kenenkään korvaan ei taida kalskahtaa oudolta esimerkiksi
Pyry, Sini, Tuuli tai Säde. Sateenkaari, Nietos ja Kallio saavat jo ehkä
osan pyörittelemään silmiään. Totta kuitenkin on se, että mitä suositumpi joku
yleisnimi erisnimenä on, sen vähemmän se enää saa kummasteluja osakseen. Ei ole
mitään sääntöä, miksi Kallio ei ole niin yleinen kuin Tuuli. Sanan sointu voi
toisinaan vaikuttaa, mutta mielestäni trendeillä on suurempi osuus. Jos
esimerkiksi julkisuudessa tulee esiin harvinainen nimi, on hyvinkin
mahdollista, että nimi tulee näin tunnetuksi ja arkisemmaksi, ja se siirtyy
tuttuuden kautta myös uusille nimenhaltijoille. Nykyään trendinä taas on omaperäisyys,
joten monet yrittävätkin löytää lapselleen mahdollisimman harvinaisen nimen.
Jos sellaista siis etsii, niin etunimet.net on yksi hyvä keino tarkastella vähän
erilaisia nimiä.
Vaikka ei lasta nimettävänä olisikaan, suosittelen käymistä etunimet.net -sivuilla, sillä nimiluettelo on erittäin kiinnostava ja herättää varmasti erilaisia mielipiteitä. Väestörekisterikeskuksen sivuilta pääsee myös tarkistamaan nimien määrän Suomessa.